Kognitiivis-integratiivinen työote psykoterapiassa on enemmänkin ajattelutapa ja työskentelyorientaatio kuin yhtenäinen teoriasuuntaus tai psykoterapiatekniikka. Erilaiset asiakkaat tarvitsevat erilaista psykoterapiaa ja siksi integratiivisessa psykoterapiassa pidetään tärkeänä huomioida asiakkaiden yhteisten tekijöiden lisäksi myös asiakkaan yksilölliset ominaisuudet. Kognitiivis-integratiivisesti ajatteleva terapeutti pyrkii asettumaan asiakkaan kanssa vuorovaikutukseen sellaisella tavalla, joka on asiakkaan persoonallisuuden, toimintatyylin ja terapian vaiheen perusteella tarkoituksenmukainen.
Integratiivinen psykoterapian tavoitteena on asiakkaan psyykkisen hyvinvoinnin lisääntyminen ja toimintakyvyn parantuminen. Käytännössä pyrkimyksenä on asiakkaan elämässä toistuvien oireiden ja ongelmien poistuminen, lieventyminen tai uudenlaisen suhteen muodostuminen ongelmallisiksi koettuihin asioihin. Näitä tavoitteita pyritään saavuttamaan erityisesti itseymmärryksen lisääntymisen ja tunteiden säätelyn kehittymisen myötä. Ihmisen suhtautuminen itseensä, muihin ja ympäristöön perustuu hänen aikaisemmissa vuorovaikutussuhteissaan oppimiinsa asioihin. Terapiatyöskentelyssä on usein tärkeää tunnistaa ja tutkia asiakkaan kokemuksia sekä nykyisissä ihmissuhteissa että menneisyydessä ja myös niitä kokemuksia, joita herää vuorovaikutuksessa terapeutin kanssa.
Integratiivisessa työskentelyssä työtapoina käytetään asiakkaan mielenliikkeiden havainnoimista ja tutkimista sekä uusien toimintatapojen kokeilemista ja omaksumista yhteistyössä terapeutin kanssa. Terapeutit käyttävätkin erilaisia terapeuttisia tekniikoita, kuten harjoituksia tai kotitehtäviä asiakkaan tarpeista ja omista lähtökohdistaan riippuen. Tarvittaessa ja sovitusti asiakkaan läheisiä ja verkostoa voidaan tavata osana psykoterapiaa.
(www.integratiivinen psykoterapia.fi)